"Että kaikki ne rahansa voi menettää, mutta koskaan ei saa sitä lapsuutta takaisin" : kotiäitiyden tarkastelua arjen, valinnan ja hyvinvoinnin näkökulmasta

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kotiäitiyttä arjen, valinnan, uhkien ja hyvinvoinnin kysymyksenä. Kiinnostuksen kohteena ovat sekä kotiäitien omat kokemukset että näitä kokemuksia raamittavat yhteiskunnalliset rakenteet ja diskurssit. Julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa kotiäitiyteen yhdistetään usein erilaisia työmarkkina-asemaan, sukupuolten välisiin suhteisiin ja tasa-arvoon sekä taloudelliseen asemaan liittyviä uhkia ja riskejä. Kotiäitiyttä on tarkastelu vain vähän äidin kokemuksena tai erilaisista lasten näkökulmista käsin. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii institutionaalinen etnografia, jota tässä tutkielmassa on käytetty jossain määrin epätyypillisesti haastatteluaineiston tutkimiseen. Teoreettis-metodologinen viitekehys on valittu siten, että sen avulla voidaan tarkastella yksilön ja yhteiskunnan välisiä suhteita erityisesti naisten näkökulmasta. Institutionaalisen etnografian ajatuksia yksilöllisten kokemusten ja rakenteiden välisestä vuoropuhelusta on täydennetty elämänpolitiikkaan liittyvällä valinnan käsitteellä sekä Simon Duncanin ajatuksilla valintojen bricolage-luonteesta ja sidoksisuudesta traditioon. Tutkimusaineisto koostuu kahden pitkään kotona olleen kotiäidin teemahaastattelusta. Haastatteluissa on syvähaastattelun piirteitä. Haastattelut ovat rakentuneet arjen, kotiäitiysvalinnan ja tulevaisuuden teemojen ympärille. Teemojen valinta on noussut halusta tarkastella kotiäitien omia kokemuksia suhteessa siihen liitettyihin uhkiin. Aineiston analyysissa on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia. Valittujen teemojen lisäksi aineistosta on analyysissa nostettu esiin (koti)äitiyteen liittyvän tuen tarve. Osana analyysia on myös eritelty kotiäitiyden hyvinvoinnin ja riskien elementtejä. Tutkimus osoittaa äitien valinnoissa olevan aineksia monista eri lähteistä: elämänhistoriasta ja sen myötä syntyneistä malleista, kulttuurisista kuvista ja malleista, rakenteiden synnyttämistä mahdollisuuksista sekä reaktioista yhteiskunnan perheeseen ja sen jäseniin kohdistuviin vaatimuksiin. Valinnat muotoutuvat eräänlaisiksi kudelmiksi (bricolage) uutta ja vanhaa, totunnaista ja modernia. Äidit näyttävät käyttävän traditiota ja ympäröivää institutionaalista maastoa, rakenteita ja kulttuurisia malleja luovilla tavoilla omien elämänratkaisuidensa rakentamiseen. Aineiston valossa kotiäitiyteen liittyvät uhkat näyttävät monisyisemmiltä kuin kirjallisuudessa yleensä esitetään. Perhepolitiikan tulisi muuttua tukemaan tätä ratkaisujen monimuotoisuutta. Sosiaalityön kannalta hyvinvoinnin ja riskien elementtien tunnistaminen on oleellista